Synnytyskertomus

Pe 16.8.2013 Menimme yliaikaiskontroliin Kättärille päivällä noin klo. 14. Sielä selvisi, että homma ei etene, jotenka sovimme synnytyksen käynnistyksen sunnuntaille 18.8.2013. Synnytys olisi pitänyt käynnistää vasta maanantaina, mutta sille päivälle oli jo ennakkotiedossa paljon synnyttäjiä. Kättäriltä ajoimme kaupoilla käymään, sielä alkoi tuntumaan masussa lievää nipistystä, jalat tuntuivat raskaalta ja selkää jumitti.
Kotona syötiin, ja selkäkipu vain voimistui. Mulla ei ikinä ole mitään selkäkipuja

viimeisiä kuvia isomahasta

ollut, jotenka aavistin sen olevan menoa tänään tai huomenna, kuitenkin ennen käynnistystä.
   Muuteman tuntia myöhemmin, noin klo. 17 alkoivat lievät supistukset, niitä taisi tulla alle 10min välein tai jopa 5min välein. Pari tuntia myöhemmin olo vain paheni, menin sänkyyn lepäämään ja laskin kännykän sekuntikellolla suppareiden välejä. Noin klo. 21.30 en pystynyt enää sängyssä makoilemaan, teki niin kipeää. Välillä olin sängyssä puoli-istuvassa asennossa ja välillä ramppasin ympärin kämppää. Meinasin vielä kaupassakin lähteä käymään, koska kävely olisi tehnyt vain hyvää. En kehdannut lähteä himasta ulos, koska suppareiden aikana "puuskutin" hassusti, kun teki niin kipeää.
   Soitin klo. 23 synnärille, ja päätimme heidän kanssa, että jään vielä kotiin odottelemaan. Tämän jälkeen tein vielä ruokaa ja yritin katsoa J.n kanssa televisiota. Tv:n katseluun en enää jaksanut keskittyä.  Soitin taas uudelleen synnärillä 45min päästä viime soitosta, ja päätimme lähteä sinne. Automatkan 20min jaksoin ihan hyvin, J. heitti mut sairaalan oven eteen ja lähti etsimään parkkia autolle.

Synnärillä 17.8.2013  klo.24  päästiin heti tarkkailuhuoneeseen. Sielä tehtiin tutkimuksia ja otettiin käyrää. Olin sormelle auki. Sain jotain kipulääkettä suun kautta, mutta siitä ei ollut mitään apua.Yritettiin nukkua, mutta ei onnannut. Suppararit tuntui selästä reisiin asti, oudon tuntuista poltetta. Lähetin J.n kotiin nukkumaan, mutta J. ehti himassa vaan olla hetken, varmaan noin tunnin. Noin klo. 03 J. palasi takaisin.

Pääsin synnytyssaliin, ja olin jo 5cm auki. Sain pian (tuntia myöhemmin) kanyylin käteen ja epiduraalipiikkiä selkään. Jännitin ja pelkäsin ihan hirveästi näitä toimenpiteitä, vaikka itsekkin opiskelen hoitoalaa. Näiden laitto ei kuitenkaan tuntunut missään, kiitos ammattitaitoisen lääkärin :)! Epiduraalinlaiton jälkeen tuli vielä pari ilkeän tuntuista supparia, mutta sen jälkeen oli aivan ihana olo. Taisin torkkua monta kertaa muutaman tunnin aikana rauhassa ilman kipuja.

Varmaan klo. 05 olin 10cm auki, ja pääsin tositoimiin. Aluksi mua vaan nauratti (en ollut vielä edes ilokaasua saanut), vaikka oli inhottava olo. Pian taas aloin itkemään, kun tajusin miten vaikeaa oikeasti synnyttäminen on.  Homma ei toiminut, lepäsin vielä ainakin tunnin verran. Pian kätilö vaihtui kahteen toiseen kätilöön.

Klo.8 aikohin aloin taas yrittämään. Puudutuksen teho oli heikentynyt, tai se ei enää ylipäätään toimi ponnistusvaiheessa. Kipu tuntui todella ikävältä, mutta kestin sitä vielä hyvin. Kokeilin myös ilokaasua, mutta ei se muhun vaikuttanut paljoa, tai en kokenut siitä olevan apua mulle. Vauva oli tuloillaan klo.9, menin aivan paniikkiin kun tajusin kätilön tekevän epparia mulle siitä etukäteen varoittamatta. Pian saliin tuli vielä kolmas kätilö, joka painoi mua mahan päältä loppuvaiheessa. Taju oli lähteä mahan päältä painamisen aikaan, ja olin ihan pihalla kivusta, mutta se ei kestänyt onneksi kauaa :) . Vauva syntyi klo. 9.36. 
   Tikkejä tuli eppariin kuulemman monessa kerroksessa, kätilöt ei määrää suostuneet kertomaan. Epparin lisäksi sain vain pintanaarmuja, joita ei ommeltu, mä olin tosi onnekas.
Synnytyksen ikävin vaihe oli ehkä tikkaus, en haluisi kokea samaa uudestaan. Siinä vaiheessa olin kuitenkin jo onnellisesti äiti, se lohdutti paljon.  Positiivista oli, etten joutunut käynnistykseen. Jennyllä oli kaikki hyvin synnytyksen aikana, mikä oli tärkeintä. Väitän.. synnytys ei ollut niin paha kokemus, mitä on peloteltu. Varsinkin loppuvaiheessa kipu oli aika sietämätöntä, mutta viimeistään siinä kohtaa olin aivan pihalla kuin lumiukko enkä tajunnut enää mistään mitään :D. Halusin vain vauvan nopeasti syliini!

Jenny 53cm, 3655g

Synnytyksen jälkeen sain ihastella vauvaa jonkin aikaa. Tämän jälkeen vauva lähti kylpemään J.n ja kätilön kanssa ja mä kans yritin mennä suihkuun. Kätilö saattoi mut suihkuun, mutta en kauaa sielä ollut, koska meinasin pyörtyä. Seuraavaksi saimme aamupalaa, mikä maistui erityisen hyvälle, koska en synnytyksen aikana saanut laittaa suuhun muuta kuin mehua. Jenny nukkui suloisesti peittoon paketoituna. Ruuan jälkeen menin uudestaan yrittämään suihkussa käyntiä, tämä onnistui jo paremmin.
   Myöhemmin me siirryttiin lapsivuodeosastolle.